Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

                                                                    

Tarinat

Tänne tulevat kaikki tarinat. Tässä muutama ohje kirjoittamiseen;

Laita Nimi- kohtaan kissasi nimi ja heimo, esim.

Kirsikkatassu, Ukkosmyrkyn heimo

Kun joku puhuu, laita puhe "heittomerkkien" sisälle ja vuoropuhelut eririveille, esim:

"Hei, Kanervatassu", sanoin.

"Hei", Kanervatassu vastasi.

Kun kissasi ajattelee, laita koko ajatus *tähtien* väliin, esim:

*Voi ei...*

Kun arvostelemme tarinaasi, kiinitämme huomiota kuvailuun, tunteisiin, ilmeisiin, juoneen, jännittävyyteen ja pituuseen, joten panosta kirjoitukseesi. Ymmärrämme inspin puutteen, mutta koita edes. Tee yli 8 rivisiä tarinoita, muuten et saa kokemuspisteitä.

Jos et ole tottunut kirjoittelemaan tarinoita, voit toki mennä myös roolipelit- osioon ja siellä ohjeet siihen.

Roolipelit

Hahmojen juttuja on paikka, minne ilmoitetaan kaikki suuret, klaaneja/yhtä klaania koskevat ilmoitukset. Kokoontumiset, uudet pennut, nimitykset ja niin edelleen, joten tätä sivua kannattaa pitää silmällä.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: White Warrior

10.01.2017 15:37
TARINAKIELTO_________________________TARINAKIELTO_________________

Nimi: Pähkinäpentu Tuulivirran heimo

22.12.2016 17:47
Tuulivirran heimon Partio on mennyt ohi. *Mihin minä nyt menen ?*Pähkinäpentu ihmetteli. Hän ei tuntenut reviiriä ja tämä oli naaraan ensinmäinen kerta pois leiristä
Sananjalat rapisivat Pähkinäpennun käpälien alla, kun hän juoksi kohti auringonlaskua. Heinikko oli kuiva ja kuollut. Ei vettä missään lähellä.
Pähkinäpentua pelotti. Lintu rääkäisi jossain. Naaras kiljaisi *Mikä se oli? * Hän ryntäsi kohti tasannetta.
" Haluan kotiin. Täällä on pimeää ja kylmää. Minulla on nälkä ja jano. Väsyttää."pentu kiljui.
Aurinko oli laskenut ja ensimmäiset tähdet olivat nousseet taivaalle. Pähkinäpennun edessä oli jotain suurta.
Puita. Täällä Pähkinäpentu ei ollut ikinä käynyt, mutta hän tarvitsisi suojaa.Pentu juoksi puita kohti, hän haistoi jotain rajamerkkejä hän oli ylittänyt rajan. *Ihan sama *Hän ajatteli. Ei kukaan minua täältä löydä.

Nimi: Pähkinäpentu Tuulivirran heimo

22.12.2016 17:03
Livahvin leiristä, autiolle nummelle. Tai siis melkein autiolle huomasin ja hyppäsin heinikkoonkuutaoon.
Juuri ajoissa. Partio ohitti piilopaikkani. He olivat varmasti huomanneet jonkun olevan täällä


mutta onneksi olin löytänyt ketun tarpeet. Ne peittivät hajuni hyvin. Kummallista kyllä luulin partion
lähtevän seuraamaan hajua, mutta he eivät välittäneet. *Olen pentu minun ei pitäisi olla täällä,
mutten
voi lehteä enää takaisin. Se on kosto minua ei ole nimitetty oppilaaksi vaikka olen seitsemän kuura

Nimi: Pähkinäpentu

22.12.2016 16:46
Joo en ole edes tässä pelissä mutta mulla on yksi testi

Nimi: Idulilu

30.11.2016 19:45
Purotassu, Kirkkaan taivaan heimo

En sanonut mitään, kun katselin kuinka Pisaramyrskyn turkki nousi tasaisesti nukahtamisen merkiksi. Olin tutkinut hänet huolellisesti, mutta siltikin halusin valvoa hänen vierellään varmistaakseni, ettei hänelle kävisi mitään. Olisin voinut osallistua taisteluun koiria vastaan. Vaikka en ole soturioppilas, Tiikeriviilto opetti minulle liikkeitä. Mitä minä sitten tein sen sijaan? Yritin hoitaa taistelussa haavoittuneen erakon haavaa. Kun hän lähti, tiesin jo silloin, että haava tulisi tulehtumaan. En ehtinyt tehdä juuri mitään ja tulehduksen merkkejä näkyi jo haavassa. Pesässä vallitsi syvä hiljaisuus, kun Lehtituuli oli mennyt katsomaan Sinikorvaa. Hänen omat pentunsa tulisivat syntymään pian, joten meidän pitää olla valmiina. Kun aloin miettimään Sinikorvan pullistunutta vatsaa niin, sydämeni täyttyi surulla, kun Sieponsulka palasi mieleeni. en ollut koskaan nähnyt häntä, kun hän oli elossa, mutta olin kuullut, että hänellä oli saman värinen turkki kuin minulla. Hän oli uhrannut kaiken vuokseni, eikä edes ehtinyt sanoa hyvästejä Koivusydämelle. Yhtäkkiä minulle tuli kova tarve jutella hänen kanssaan. Tarkistin pikaisesti Pisaramyrskyn ja lähdin etsimään isääni. Kun astuin pesästä sisään minua vastaan tuli Tiikeriviilto, joka oli mennyt juttelemaan Pilvitähden kanssa.
"Toipuuko hän?" kolli kysyi hengästyneenä.
"Toipuu. Mitä Pilvitähti sanoi?"
"Hän pyysi minua lisäämään partioiden määrää sillä alueelle."
Jotenkin minusta tuntui, ettei hän kertonut kaikkea.
"Luuletko, että se riittää?"
"Rehellisesti en osaa sanoa."
Nyökkäsin olevani samaa mieltä ja laskin häntäni lempeästi tämän lavalle. Kolli katsoi minua suoraan silmiin, kun nau'uin:
"Muista, että voit tulla juttelemaan kanssamme milloin vain."
"Kiitos, voinko mennä katsomaan sisartani?" Näin pieneen pilkkeen hänen silmäkulmassaan.
"Voit, mutta olisitko niin ystävällinen, ettet herätä häntä? Tämä on ollut hänelle raskas päivä ja hän tarvitsee lepoa."
Raidallinen kolli näytti vähän pettyneeltä, mutta nyökkäsi. Väistin hänen tieltään, kun tämä meni sisään pesäämme. Minä taas päätin etsiä isäni. Olin ollut sen verran kiireinen viime aikoina, etten ole ehtinyt jakaa kieliä hänen kanssaan. Toivottavasti hän ei ole vihainen. Minun ei tarvinnut kauaa miettiä mistä voisin löytää hänet. Kuu paistoi kauniisti ja olin varma, että hän oli ulkona. Aivan leirin ulkopuolella oli paikka, jossa Koivusydämellä oli tapana surra kuollutta kumppaniaan. Kyseinen paikka oli kieleke, josta löysinkin etsimäni. Harmaa ruskea kolli istui kielekkeen reunalla pää painuksissa. Hänen silmänsä olivat kiinni ja kynnet ulkona. Tassuttelin hitaasti hänen viereensä ja laitoin häntäni hänen häntänsä päälle. Hän ei ilmeisesti ollut huomannut tuloani, mutta näytti olevan iloinen tulostani. Isäni nuolaisi korvaani ja hänen kurkustaan nousi heikko, mutta varma kehräys.
"Kuinka sinä voit?" aloitin keskustelun.
"Sitä samaa. Entä itse?"
Olin ottanut tuoresaalista mukaan ja laskin jäniksen isäni tassuihin. Tämä laski katseensa ensin jänikseen ja sitten minuun.
"Aterioidaan yhdessä. Emme ole tehneet sitä vähään aikaan."
Koivusydän nousi ja ilokseni asettui aivan kiinni turkkiini ja alkoi syömään tuomaani jänistä. Puskin hänen turkkiaan kiintymyksen merkiksi ja aloin sitten pikku hiljaa uppoutua omaan ateriaani.

Seuraavana aamuna siihen, että joku astui vahingossa hännälleni. Sähähdin ärtyneesti. Olin nukkunut ehtinyt nukkua vain vähän, kun olin valvonut Pisaramyrskyä.
"Anteeksi!" Lehtituuli huusi taakseen, kun hänen hännänpäänsä katosi pesästä. Turkkini nousi pystyyn, kun haistoin hänen pelkotuoksunsa. Väsymyksestä piittaamatta hyppäsin tassuilleni ja kiiruhdin hänen peräänsä.
"Mitä oikein on tekeillä?" huohotin.
"Valkoyskä ja viheryskä", mestarini huohotti vastaukseksi. Ne kaksi ainokaista sanaa saivat minut jähmettymään paikoilleni kuin kivi. Tassuni yhtäkkiä tuntuivat paljon painavammilta.

//Pahoittelut, että kesti

Nimi: Marveli

11.11.2016 17:17
Tiikeriviilto-Kirkkaan taivaan Heimo

" Voisitko ensin selittää mitä oikein tapahtui, kun olet tuollaisessa kunnossa Tiikeriviilto?" Pilvitähti kysyy minulta, kun olemme saapuneet hänen pesälleen.
"Kyllä.Olin Purotassun kanssa metsästys-harjoituksissa, jotka halusin pitää hänelle. Metsästäessämme löysin kuolleen jäniksen, jonka oli varmaan tappanut erakko tai kulkukissa. Tulessani takaisin kuulemme ääntä joka kuulostaa koirien haukunnalta" kerron Pilvitähdelle joka nyökkää." Lähdemme yhdessä selvittämään asiaa ja näemme, että neljä koiraa jahtaa Pisaramyrskyä. Juoksemme kokomatkan koirien kannoilla ja koirat piirittävät sisareni. Samassa yksi koirista hyökkää ja yritän pelastaa hänet mutta joku ehtii ennen minua." Loki" oli hiekanruskea kissa joka pelasti sisareni koiralta hypätessään puusta suoraan koiran kimppuun ja hänen laumansa auttoi taistelemaan koiria vastaan. Voitimme lopussa koirat ja ne lähti häntä koipien välissä pakoon" jatkan tarinaa ja Pilvitähti nyökkää uudestaan." Voitomme jälkeen kysyn Lokilta miksi hän pelasti Pisaramyrskyn. Hän vastaa näin:" Halusit siis tietää miksi pelastin tuon kissan? Mielestäni kenenkään ei pidä jäädä pulaan ja vihaan muutenkin koiria joten miksikäs ei?" puhun Pilvitähdelle joka näyttää mietteliäältä." Seuraavaksi Loki kokoaa laumansa ja lähtee muualle. Jään Purotassun ja Pisaramyrskyn kanssa yksin hridän lähdettuään. Päätämme lähteä takaisin leriin ja tässä sitä nyt ollaan"
lopetan tarinan kertomisen ja sitten laskeutuu syvä hiljaisuus.

// Sori oli vähän kiire mut jatkatko? Jatkan tästä sitten myöhemmin///

Nimi: Idulilu

24.10.2016 21:24
Purotassu, Kirkkaan taivaan heimo

En voinut tehdä muuta kuin katsella outojen kissojen perään, kun jokainen katosivat yksitellen näköpiiristämme. En pystynyt liikkumaan. Minulla oli jotenkin ristiriitainen olo. Toisaalta halusin sähistä heille kovaan ääneen ja käskeä heitä pysymään kaukana heimon reviiriltä. Mutta taas toisaalta, koska parantajien piti pysyä poissa heimojen ja muiden välisistä riidoista, olisin halunnut kysyä Lokilta vaikka mitä. Oliko Loki tosiaan pelastanut Pisaramyrskyn vain sen takia, ettei hänen mielestään kenenkään tulisi jäädä pulaan. Mitä jos sen takana olisi jotain muutakin? En ollut koskaan nähnyt häntä tai muita kissoja hänen laumastaan. Ajatus karmi minua ja annoin hyvillä mielin pelkotuoksuni muodostua. Aistin Tiikeriviillon ja hänen sisarensa hermostuneisuuden myös ja se oli kuin peilikuva omista tuntemuksistani. Kaikista kysymyksistä yksi häiritsi minua kaikista eniten: Miksi? Jossakin syvällä, syvällä sisimmässäni toivoin, että tapaisin Lokin uudestaan, että voisin kysyä häneltä muutaman kysymyksen.
"Oletko kunnossa?" Tiikeriviillon ääni herätti minua ajatuksistani ja minua alkoi nolottaa ja hermostuttaa, että olin vajonnut ajatuksiini, enkä tehnyt sitä mitä minun pitäisi. Pisaramyrsky oli saanut haavan taistelusta koiria vastaan.
"Olen kunnossa, ei hätää." Kuulin epäilyksen sävyn naaraan äänessä ja niin varmasti Tiikeriviiltokin kuuli. Tunkeuduin väkisin kollin ohi lähemmäs Pisaramyrskyä. Tiikeriviilto ei estellyt, kun asetuin hänen vatsansa viereen ja aloin tutkimaan häntä. Olin todella iloinen nähdessäni, että heimotoverini luottivat minuun näinkin paljon näin aikaisessa vaiheessa. Luottamuksen tunne toi lisää voimia, kun tassuni olivat jo aika väsyneet harjoittelusta ja saalistamisesta.
"Hmm, ei vaikuta syvältä. Mutta minun pitää puhdistaa haavasi ja tutkia se tarkemmin."
Verenvuoto oli jo loppunut, mutta Pisaramyrsky tarvitsi silti hoitoa.
"Palataan takaisin heimon leiriin." Tiikeriviilto tuki sisartaan, kun tämä nousi tassuilleen. Kun tämä nousi tassuilleen, huomasin, että hän ontui hiukan. Huoli varmaankin näkyi kasvoillani, kun Tiikeriviiltokin näytti huolestuneemmalta. Nappaamani oravan ja variksen hampaisiini. Tiikeriviilto otti kalan ja lähdimme kohti leiriä. Kuljin edellä, kun Tiikeriviilto auttoi Pisaramyrskyä. Tuntui todella kummalliselta olla niin sanotusti johdossa. En ollut soturi, en edes soturioppilas, eikä minusta koskaan tulisikaan oikeaa soturia. Olin valinnut erilaisen polun, vaikka mieltäni edelleen kaiversi se ajatus, että olinko Lehtituuli tehnyt oikean valinnan valitessaan minut oppilaakseen.

Olin helpottunut, kun pääsimme takaisin ilman suurempia ongelmia. Olimme kohdanneet toisen pation matkalla leiriin. Partion johdossa oli ollut isäni Koivusydän.
"Mitä Pilvien heimon nimeen on oikein tapahtunut?" Koivusydän oli hyvä isä ja olin iloinen, että minulla oli sentään joku perheenjäsen elossa. Ennen kuin Koivusydän alkoi nuolla verta poskeltani ja lavastani, en ollut huomannut, että olin itsekin ottanut vähän vahinkoa.
"Koirat hyökkäsivät kimppuuni, mutta onneksi Loki, Tiikeriviilto, Purotassu ja muut saapuivat paikalle."
"Muut? Ketkä muut?" Koivusydän katseli hieman hermostuneena ympärilleen. Silitin hännälläni isäni lapaa. Hän varmasti tunsi häntäni kosketuksen, kun hän kääntyi minuun päin.
"Selitän myöhemmin. Mutta Pisaramyrsky tarvitsee hoitoa."
"Tietysti, tietysti."
Koivusydän asettui vierelleni ja tarjoutui ottamaan osan kantamuksistani. En kuitenkaan suostunut, koska halusin näyttää, että pärjäisin ihan hyvin niiden kanssa.
Kun saavuimme leiriin, kaikkien, tai ainakin monien katseet kiinnittyivät meihin, kun he huomasivat mitä oli tapahtunut. Katseet tuntuivat hieman epämiellyttäviltä, mutta en kuitenkaan pysähtynyt. Pilvitähti tuli meitä vastaan, mutta ei estänyt kulkuamme kohti parantajien pesää. Viitoin Tiikeriviillolle, että hän voisi mennä Pilvitähden mukaan. Hän varmasti halusi kuulla mitä oli tapahtunut. Raidallinen kolli katsoi minua hieman epäillen, kun otin hänen paikkansa Pisaramyrskyn vierellä.
"Hän tulee kuntoon. Voit tulla katsomaan häntä milloin vain."
"Olkoon menneeksi", Tiikeriviilto vastasi ja kääntyi Pilvitähden puoleen. Minä taas käännyin Pisaramyrskyn ja parantajien pesän puoleen.
"Tulenko varmasti kuntoon?" Naaras kysyi.
"Totta kai tulet. En usko, että tämä on mitään vakavaa."
"'Et usko?'"
"Voiko mistään olla varma?"
Yllemme laskeutui hiljaisuus, kun astuimme yhdessä parantajien pesään, jossa Lehtituuli oli järjestelemässä yrttejä. Meidät nähtynään hänen turkkinsa nousi pystyyn ja yrttien siivoaminen ja järjesteleminen tuntui yhdentekevältä. Rupesin puhdistamaan Pisaramyrskyn haavaa, kun tämä asettui aloilleen, yhdelle monista potilaille tarkoitetuista makuusijoista. Lehtituulen hännän pää puolestaan katosi yrttivarastoon.
"Entäs sinä?"
"Ääh, sillä ei ole väliä nyt. Se on vain pikku naarmu."
Lehtituuli saapui varastosta muutama hyvin tutun näköinen siemen mukanaan. Asetin siemenet Pisaramyrskyn kuonon eteen, että hän voisi syödä ne.
"Syö ja lepää. Me valvomme untasi, lupaan."
Naaras otti siemenet mukisematta ja sulki silmänsä. Ei mennyt kauaa ennen, kun hän oli jo nukahtanut.
*Olen tässä, kun heräät, lupaan sen.*

//Toivottavasti kelpaa

Nimi: Marveli

20.10.2016 23:21
Tiikeriviilto-Kirkkaan taivaan Heimo

" Muista pitää häntäsi matalana ja aina katseesi saaliissa, kun metsästät" neuvoin Purotassua joka opetteli juuri saaliseläimen vaanimista." Näinkö?" Purotassu kysyi minulta ja näytti opettamani vaanimisasennon uudestaan."Oikein hyvä!" naukaisin hymyillen hopealle naaraalle ja heilautin häntääni iloisena.Olimme Purotassun kanssa harjoitelleet saalistuksen perusliikkeitä jo tovin ja pian alkaisimme metsästämään. Purotassu näytti minulle vielä kerran vaanimisasentonsa ja kertoi nopeasti tärkeimmät asiat metsästämisessä. "Metsästyksessä ei ole aina tärkeää olla nopea vaan myös viekas sekä hyvä kuntoinen ja metsästäessämme kiitämme Pilvienheimoa saaliista sekä..." Purotassu luetteli tärkeimpiä asioita, mutta lopetti sitten lauseen miettien." Sekä heimonvanhimmat, kuningattaret ja pennut syövät aina ensin. Taisit unohtaa sen" sanoin parantajaoppilaalle." Kyllä" Purotassu myönsi ja istui sitten maahan sukimaan hieman sekaistaan turkkia." Kun olet valmis, niin aloitamme metsästyksen" sanoin Purotassulle joka suki vielä turkkiaan.
" Olen valmis!" naaras naukaisi ja nousi ylös tallustaen luokseni." Hyvä! Voit mennä metsästämään tuonne kuuselle päin. Minä metsästän itse tuolla pajukossa" kerroin Purotassulle joka nyökkäsi ja lähti sitten tassuttelemaan omalle metsästyspaikalleen.

Horistelin korviani kuullakseni onko lähelläni yhtään saaliseläimiä. Kuulin tuulen kahisuttavan puiden lehtiä ja hiljaista linnun viserrystä.Haistelin seuraavaksi ilmaa ja pian haistoin yllätyksekseni ennen lähtöäni lähettämän Pörrökarvan johtaman rajapartion, jossa olivat myös Tervatassu, Kuusulka ja Pisaramyrsky.
* He ovat varmaan kulkeneet tästä aikoja sitten* ajattelin ja jatkoin haistelua, kunnes löysin tuoreen jäniksen hajun.
* Olisi onni jos saisin napattua jäniksen* mietin ja lähdin seuraamaan hajua. Pian haistoin verenhajun.* Onko joku tappanut jäniksen Kirkkaan taivaan heimon reviirillä?* mietin ja huomasin pian katseellani verisen jäniksenruhon puunjuuressa noin kolmen ketunmitan päässä minusta.
* Kuka sen tappoi?* mietin ja haistelin maata löytääkseni jäniksen tappajan. Haistoin erikoisen kissan hajun.* Se oli varmaan erakko tai kulkukissa tästä erikoisesta hajusta päätellen* totesin mielessäni ja aloin kavamaan kuoppaa haudatakseni jäniksen, jotta mikään kissa tai saalistaja ei söisi sitä enää. Kuoppasin jäniksen nopeasti ja käännyin takaisin mennäkseni Purotassun luokse joka varmaan odotti jo minua.

Hetkisen aikaa tallusteltuani näin Purotassun istuvan kuusen juurella vieressään pienikasa tuoresaalista." Sait näköjään hyvin saalista" sanoin iloisena Purotassulle joka hymyili minulle." Kiitos sinun opetuksesi" naaras sanoi minulle onnellisena.
Tunsin hieman punastuvani kehuista mutta sitten kuulin jotain.
" Mistä tuo ääni tulee?" kysyin Purotassulta joka näytti huolestuvan.
" Kuulen koirien haukuntaa! Jotain on tekeillä " Purotassu sanoi hätääntyneenä minulle." Mennään! Meidän pitää mennä selvittämään mitä on tekeillä!" naukaisin Purotassulle ja lähdimme juoksemaan kohti ääniä. Juoksimme nurmikkoista harjua pitkin, kunnes huomasin kaukana juoksevan harmaankissan jota jahtasi neljä isoa koiraa.
" Tuohan on Pisaramyrsky!" Kuulin Purotassun huutavan minulle juostessamme." Meidän pitää auttaa!" sanoin Purotassulle ja kiristin juoksuani entisestään. Pian saavuimme kalliolle ja neljä koiraa kissaa piirittivät kauhistunutta Pisaramyrskyä.
"Apuaa!" kuulin Pisaramyrskyn huutavan. Samassa yksi koirista hyökkäsi äkkiarvaamatta.
"Pisaramyrskyy!!" huusin siskolleni ja juoksin pelastamaan häntä. Silloin jokin hyppäsi puusta alas suoraan koiran kimppuun ja näin hiekanruskean kissan taistelevan koiraa vastaan. Samassa myös metsästä päin tuli myös lisää kissoja.Ja pian alkoi taistelu koiria vastaan.Taistelin toisen kissan kanssa keskikokoista kirjavaa koiraa vastaan, kunnes tunsin toisen koiran purevan minua lavasta. Tunsin raastavaa kipua ja sähisin raapien koiran kuonoa. Koira päästi irti ja sen kimppuun hyökkäsi kolme kissaa samaan aikaan. Katselin ympärilleni ja näin Purotassun auttavan haavoittunutta kissaa syrjemmällä.
Toisia kissoja taisteli edelleen koiria vastaan ja pian koirat pakenivat juoksien pois." Me teimme sen!" kuului huuto kallion päältä. Katsahdin kallion päälle ja näin Pisaramyrskyn pelastaneen kissan olevan siellä." Kuka olet muukalainen ja miksi pelastit minun sisareni?!" Huusin hiekanrukealle kissalle.
Näin kissan pään kääntyvän katsomaan minua ja katseeni kohtasi kissan taivaansiniset silmät." Minun nimeni on Loki ja tässä on laumani. Halusit siis tietää miksi pelastin tuon kissan? Mielestäni kenenkään ei pidä jäädä pulaan ja vihaan muutenkin koiria joten miksi ei?" hiekanruskea kissa vastasi minulle.
Näin Pisaramyrskyn katselevan Lokia ja sitten kuulin sisareni sanovan:" Kiitän sinua Loki! Pelastit henkeni ja olen sinulle velkaa"
Näin Lokin katsovan siskoani ja lopulta nyökkäävän." Me lähdemme nyt! Lauma liikkeelle!" kuulin Lokin huutavan ja kääntyvän lähtemään.Kaikki kissat lähtivät liikkeelle ja nousivat kalliolle. Yksi kissoista antoi Lokille tukea ja monet auttoivat haavoittuneita. Pian lauman kadottua vain jäivät vain jäljelle minä, Purotassu ja Pisaramyrsky.

// Jatkatko tarinaa Idulilu?///
// P.S. Tässä pitäis olla inspistä :) ja toivon että outo kirjoitustapa ei haittaa koska väsymys ;)//

Nimi: Idulilu

05.09.2016 21:20
Purotassu, Kirkkaan taivaan heimo

Vaikka olinkin melko varma, että olin hereillä, tunsin edelleen unen aiheuttaman pelon ja huolen sisimmässäni. Minulla on kasoittain kysymyksiä, mutta vain muutamaan vastaus. Oliko se ollut pelkkää unta? Kyllä, mutta se tuntui niin todelliselta, etten yhtään ihmettelisi jos se olisikin totta. En kuitenkaan missään tapauksessa halunnut uneni tapahtumien toistuvan oikeassa elämässä. Olinko varmasti haistanut verta? Kyllä, olin varma, että olin haistanut tuoreen veren ja kuullut epätoivoisia avunhuutoja. Kissojen äänet kaikuivat mielessäni ja tulisivat varmaankin seuraaviinkin uniini. Yritin karkottaa mielestäni pois ajatukset pimeydestä ja puhtaasta pahuudesta, jotka olivat ympäröineet minut unessani. Niiden pelottavuus ja todentuntuisuus kuitenkin edelleen varjosti aamua. Lehtituuli nukkui vielä viereisellä makuusijalla, mutta näytti jo heräämisen merkkejä. Ilmeistä ja kehräyksestä päätellen naaras oli nukkunut hyvin. Olin iloinen, että edes hän oli nukkunut hyvin, mutta myönsin olevani vähän kateellinen. Nousin istumaan makuusijallani ja suin takkuista turkkiani. Kun olin hetken aikaa ollut hereillä Lehtituuli avasi silmänsä ja katsoi minuun päin.
"Huomenta. Onko kaikki hyvin? Näytät siltä kuin olisit valvonut koko yön." Mestarini venytteli nopeasti ja siirtyi istumaan viereeni. Halusin puhua unestani hänen kanssaan, jotta pelkoni voisivat vähän lieventyä. Halusin kuulla hänen sanovan, ettei olisi mitään syytä huoleen.
"Näin painajaista", aloitin.
"Haluatko kertoa siitä?"
Nyökkäsin. Kerroin lyhyesti unestani järvestä, oudosta puusta, pimeydestä, pahuudesta, vaarasta, verestä ja kissojen huudoista. Mitä enemmän kerroin hänelle, sitä tarkkaavaisempi ja huolestuneemman näköinen hän oli.
"Mitä uneni oikein tarkoittaa? En aistinut Pilvien heimon läsnäoloa uneni aikana. Ehkä uneni ei sittenkään tullut heiltä."
"Itseasiassa kaikki unet tulevat Pilvien heimolta."
"Mutta mitä uneni tarkoitti?" Toistin uudelleen vielä jämäkämmin.
"En tiedä. Kerro minulle jos näet uuden unen, niin voimme pohtia niiden tarkoitusta yhdessä."
En ollut ihan tyytyväinen Lehtituulen vastaukseen, mutta en tiennyt mitä muutakaan hän voisi sanoa unestani näin nopeasti. En tiennyt miten voisimme jatkaa keskusteluamme unestani, joten nousin vai seisomaan ja venyttelin huolellisesti. Sotureilla oli monta nälkäistä suuta ruokittavanaan ja minulla oli vielä paljon opittavaa. En ikinä ansaitsisi omaa osuuttani tuoresaaliskasasta jos vain makaisin omalla makuusijallani. Hätkähdin, kun Lehtituuli pudotti tassuihini muutaman timjamin lehden.
"Mutta eikö timjamia käytetä shokin, ahdistuksen ja hermostuneisuuden hoitoon?"
"Käytetään. Aistin ahdistuksesi pesän toiselle puolelle. Syö nämä lehdet ennen kuin alat töihin."
"Mutta eivät parantajat saa syödä yrttejä! Meidän tehtävämme on antaa niitä muille tarvitseville, eikä syödä niitä itse."
Lehtituuli näytti tavanomaista huvittunutta ilmettään.
"Me kaikki olemme kissoja, Purotassu. Parantajatkin voivat saada päänsärkyä, kärsiä hermostuneisuudesta ja jostain vakavammastakin. Syö nyt vain ne lehdet, niin aloitetaan."
Noukin lehdet suuhuni nopeasti ja pureskelin ne huolellisesti, mutta mahdollisimman nopeasti. Oli niin paljon tehtävää ja niin vähän aikaa.
"Menen katsomaan Sinikorvaa. Pärjäät varmasti hetken yksinkin."
Ennen kuin ehdin vastustella tumma naaras oli jo kadonnut pesästä. En viitsinyt lähteä hänen peräänsä vaan aloin järjestelemään eilen keräämiäni yrttejä oikeisiin kasoihin. Ei mennyt kauaa ennen kuin kuulin jonkun tulen pesäämme. Ensin ajattelin tulijan olleen Lehtituuli, mutta se olikin Saarnitassu.
"Hiirensappea, kiitos."
"Hetkinen vain." Otin hiirensapella kostutetun sammaleen varastosta ja ojensin kollille. Kolli nyökkäsi kiitokseni ja nappasi sammaleen mukaansa. Melkein heti hänen perässä pesäämme ilmestyi toinen kolli. Tulija oli raidallinen, lihaksikas, mutta solakka varapäällikkömme, kunnioitettu Tiikeriviilto. Kumarsin varapäällikölle kunnioittavasti, kun tämä tuli näkyviin tunnelista.
"Kuinka voin auttaa?"
"Haluaisitko nyt tulla kanssani metsästämään niin voin opettaa sinulle muutaman taisteluliikkeenkin?"
"Anteeksi eilinen. Minulla oli kamalasti hommia, joten en ehtinyt."
"Ei se mitään. Mennäänkö?"
"Mennään vain. Lehtituuli antaa varmaankin luvan lähteä."
"Eiköhän hän anna, jos tunnen häntä yhtään."

//Marveli, jatkatko vaikka tästä? Minun oli tarkoitus tehdä vähän pitempi.

Nimi: Idulilu

25.08.2016 19:16
Purotassu, Kirkkaan taivaan heimo

Kun seuraavan kerran avasin silmäni, en ollut tutussa, turvallisessa leirissä, omalla makuusijallani, parantajan pesän seinän vieressä, vaan aivan minulle tuntemattomassa paikassa. Tämä paikka ei kuulunut Pilvien heimon reviiriin, koska en nähnyt missään hopeista sumua, kuullut esi-isiemme ääniä tai edes turvallisuuden tunnetta. Paikka oli minulle täysin vieras ja se juuri pelottikin. Olin aivan varma, että olin juuri äsken asettunut nukkumaan, sulkenut silmäni, nukahtanut ja sitten herännyt täällä. Tietääkseni Kirkkaan taivaan heimon reviirin lähimaillakaan ei ollut tämän näköistä paikkaa. Taivas oli täysin pilvetön, mutta kummallisen tumma. Taivas näytti siltä, kuin olisi yö, mutta täällä oli valoista. Valoisuus melkein otti silmiini, kun aurinko paistoi suoraan silmiini. Minun oli pakko kääntää katseeni alas etten sokeutuisi. Kun avasin uudelleen silmäni huomasin seisovani veden päällä. Kummallista kyllä tassuni olivat täysin kuivat. Minä todella seisoin veden päällä. Tuuli sai veteen aikaan pieniä aaltoja, mutta en tuntenut veden osuvan tassuihini. Kun katselin ympärilleni huomasin seisovani keskellä valtavaa järveä. En ollut koskaan nähnyt mitään yhtä suurta. Järven vastaranta häämötti taivaan rannassa ja erotin juuri ja juuri, että sen rannalla kasvoi paljon isoja, korkeita puita. Missä ihmeessä minä oikein olen? Mitä täällä oikein tapahtuu? Käänsin katseeni takaisin eteenpäin ja silmäni laajenivat kuin pöllöllä. Keskellä järveä oli puu. Olin aivan varma, ettei se ollut siinä vielä hetki sitten. Puu oli täynnä kauniita hopeisia kukkia, jotka loistivat auringossa. Maa, jossa puu seisoi oli todella pieni ja sinne mahtui ehkä muutama kissa seisomaan. En voinut muuta kuin ihmetellä. Tämä tuntui melkein liian todelliselta ollakseen unta. Ennen kuin ehdin sanoa mitään kukat alkoivat loistaa suorastaan sokeuttavan kirkkaasti ja minun oli pakko kääntää katseeni tuosta arvoituksellisesta puusta ja järvestä.
"Pilvien heimo, jos tämä on unta ja yritätte viestiä minulle, kertokaa miten voin auttaa."
Vastausta ei kuitenkaan kuulunut ja kirkas valo vain ympäröi minut syleilyynsä entistä tiukemmin. Se ei enää tuntunut hyvältä vaan valo suorastaan kuristi minua kasaan. Minua sattui, oikeasti sattui ja paljon. Kipu vain kasvoi, kun haistoin ilmassa tuoreen ja selkeän veren. Sen lemu oli niin voimakas, ettei sitä voinut olla haistamatta. Huomasin kauhukseni, että turkkini oli värjäytynyt verestä punaiseksi. Oliko haistamani veri minun omaa vertani?! En tiedä miten, mutta onnistuin katsomaan alaspäin ja huomasin, kuinka vertani tippui pisara pisaralta syvyyksiin. Allani tai ympärilläni ei ollut yhtään mitään. Tunsin vain veren melun, kissojen valtavan tuskan ja pimeyden, joka minua ympäröi.

Nimi: Marveli

10.08.2016 18:50
Tiikeriviilto- Kirkkaan taivaan Heimo

" Värepentu! Tulehan jo! Meidän on mentävä nyt takaisin pentutarhalle!" huusin pennulle joka tutki juuri innoissaan sotureidenpesän sisäänkäynti." Mälsää! Miksi meidän pitää mennä?" Riemupennun tylsistynyt ääni kysyi minulta, kun nuolaisin pennun hieman sekaista turkkia tasaiseksi.
" Koska lupasin emollenne että tuon teidät takaisin kun olen näyttänyt teille tarpeeksi leiriä" naukaisin hänelle ja odotin kunnes Värepentukin tuli luokseni. Olin aamusta asti näyttänyt pennuille paikkoja leirissä kunnes olikin jo aika viedä pennut takaisin. Jatkoin matkaa ja saavuin pentujen kanssa suojaisalle pusikolle jossa sijaitsi pentutarha." Mennään nyt! Emonne odottaa jo varmaan teitä" sanoin huolehtivaisesti pennuille ja käännyin jo lähtemään." Raita! Milloin tulet uudestaan leikkimään kanssamme? " Värepentu kysyi minulta kun olin juuri lähdössä. Kuullessani lempinimeni hymyilin sekä katsahdin lapani yli ja vastasin sitten pennulle:
" Tulen kyllä käymään pian"
Kuulin pentujen mennessä sisään Sinikorvan huutavan jonkun kiitoksen minulle ja lähdin sitten aukiolle päin. Huomasin aamupartion palanneen.
" Tiikeriviilto! " Kuulin Kaislakukan kutsuvan äänen muutaman ketunmitan päässä. Käänsin katseeni naaraaseen jolla näytti olevan tärkeää asiaa. " Mitä asiaa? Tapahtuiko rajapartiosta jotain? "
Kysyin naaraalta hieman huolestuneesti." Ei käynyt! Kertoisin vain että emme havainneet rottia tai kulkukissoja rajoilla" Kaislakukka kertoi ja selosti sitten vielä lyhyen tarinan partiokierroksesta.
" Hyvä! Voisin sitten järjestää myöhemmin metsästyspartion" sanoin ja katselin hetken kirkkaan siniselle taivaalle.
" H-haluatko tulla mukaan? " kysyin hetken hiljaisuuden päästä Kaislakukalta. Naaras katsoi minua ensin ihmetellen mutta vastasi sitten: " Joo tulen vaikka! Etsi minut sitten ennen kuin olette lähdössä"
Nyökkäsin soturittarelle ja kullankeltainen naaras katosi sotureidenpesän uumeniin. *Mitäköhän voisin tehdä nyt? Pisaramyrsky on jostakin syystä minulle vihainen ja muilla on jo muuta tekemistä*
Mietin itsekseni astellessani aukiolla. " Tiikeriviilto? Onko jokin hätänä?" Kuulin tutun äänen vierestäni. Käänsin pääni äänen suuntaan ja huomasin ilokseni että vieressäni oli heimon parantajaoppilas Purotassu. Naaras näytti olevan juuri menossa jonnekkin yrttilehtien sekä hiiren sapenhajusta päätellen." Ei minulla ole mitään hätää! Oletko menossa klaaninvanhimpien luo? " kysyin oppilaalta ja osoitin tassullani hänen yrttejään." Luit siis ajatukseni? Käärmehäntä oli valitellut isosta, sisukkaasta punkista jota Tervatassu tai edes Saarnitassu eivät olleet saaneet irti hänen selästään" hopeanharmaa oppilas kertoi ja nosti sitten yrttinsä maassa kantaekseen ne. Katsoin hopeanharmaata  naarasta ja sisälläni tunsin pientä kipua. Oppilaan emon Siepposulan kuoltua minusta oli tullut hyvin suojelevainen naarasta kohtaan. Olin itsekin joskus menettänyt emoni ja isäni pienenä pentuna mutta Purotassulta oli sentään isä vielä elossa. Olimme olleet Koivusydämen kanssa kuin veljeksiä vaikka emme olleet edes toisimmelle sukua. Olin itsekin ollut hyvin surullinen naaraan kuolemasta mutta Koivusydämen sydän oli särkynyt. Siksi halusin aina lohduttaa sekä auttaa kollia ja yrittää suojella Purotassu joka oli ainoa muisto kauniista ja lempeästi Siepposulasta. Miettiessäni sain hyvän idean viettää aikaa Purotassu kanssa. "Haluaisitko jos opettaisin sinulle hieman metsästystä ja vähän muutamia tarpeellisia taistelu sekä puolustusliikettä?" Kysyin nopeasti Purotassulta joka oli tassutteli kohti klaaninvanhimpien pesää. Naaras katsahti minuun päin ja vastasi pienestä hymyillen: " Minä kysyn sitä vaikka Lehtituulelta kun olen poistanut Käärmehännän punkin"
Sitten parantajaoppilas jatkoi matkaansa. " Minä odotan sinua oppilaidenpesällä! " huusin vielä naaraalle ennen kuin hän katosi klaaninvanhimpien pesään.

/// Kirjoittaisitko ehkä Idulilu Purotassulla tästä pienestä tulevasta retkestä?///

Nimi: Idulilu

30.07.2016 13:04
Purotassu, Kirkkaan taivaan heimo

Ensimmäisestä parantajien kokoontumisesta oli jo hetki aikaa, mutta muistin edelleen selkeästi kuinka Lehtituuli puhui muille parantajille ja Pilvien klaanille. Hänen kirkas äänensä kaikuisi vielä pitkään korvissani. Suljin silmäni hitaasti, mutta varmasti ja annoin muistojen palata takaisin mieleeni.
"Purotassu, onko toiveesi astua Pilvien heimon sinulle määräämälle polulle parantajana?"
"Kyllä."
"Siinä tapauksessa tulehan tänne, nuori oppilaani." Mestarini hymyili minulle samalla, kun tassuttelin hiljaa muiden parantajien ja heidän oppilaidensa ohitse kohti Tähtilammen kimaltelevaa vettä. Lehtituuli seisoi laakealla kivellä niin lähellä Tähtilampea, että sen vesi osui kiveen ja melkein pyyhki Mustansinisen naaraan paksuja polkuanturoita. Pysähdyin mestarini eteen ja katsoin suoraan häneen ja yllämme kimaltelevaan hopeahäntään.
"Pilvien heimo, esittelen teille uuden oppilaani. Hän on valinnut parantajan polun. Antakaa hänelle voimaa ja viisautta ymmärtää tapanne ja hoitaa heimoaan tahtonne mukaisesti."
Minut täytti ilo, kun huomasin ettei pilvi peittänyt hopeahäntää tai taivaalla hohtavaa kuuta. Tarkoittiko se, että Pilvien heimo todella hyväksyi minut muiden parantajien joukkoon?

Räpäytin silmäni auki tahtomattani ja hetken ihmettelin, miksi olin leirissä, enkä Tähtilammen rannalla. Tassujeni edessä oli puoliksi syöty hiiri, joka tuoksui edelleen tuoreelta. Vesi nousi uudelleen kielelleni, kun muistin, etten jakanut tätä hiirtä kenenkään kanssa. (Ei sillä, ettenkö haluaisi jakaa.) Söin hiiren loppuun muutamalla isolla haukulla ja tunsin kuinka voimat palasivat aterian myötä. Koska olin syönyt nopeasti ajattelin, että voisin levähtää vielä hetken ennen kuin palaisin parantajan pesään, joka sattui olemaan aivan vieressäni. Aloin sukimaan hieman sotkuista turkkiani. Tiikeriviilto järjesti päivän partioita vähän matkan päässä ja, kun hän oli lopettanut, hän meni lohduttamaan Koivusydäntä, joka istui Sieponsulan haudalla. Emon kuoleman jälkeen hänestä oli tullut hieman ylisuojelevainen minua kohtaan, joka otti minua toisiaan päähän, mutta usein miten tunsin vain empatiaa häntä kohtaan. Minäkin tunsin saman kivun, vaikka en näyttänytkään sitä yhtä selkeästi kuin hän. Olin vaihtanut kieliä muutaman kerran Tiikeriviillon kanssa ja hän vaikutti oikein mukavalta ja minusta oli jotenkin harvinaista, että varapäällikkö vietti aikaansa parantajaoppilaan kanssa ja toiseksi, että hän kuunteli minua niin hyvin. Tiikeriviilto oli hyvin penturakas ja olin varma, että hänestä tulisi loistava isä pennuilleen, mikäli Pilvien heimo soisi hänelle tämän kallisarvoisen lahjan. Sisimmässäni toivoin itsekin samaa siunausta Pilvien heimolta. Mutta saiko parantaja rakastui? Tai hankkia pentuja? En tiennyt vastausta, enkä varsinkaan sitä, keneltä uskaltaisin kysyä. Kun kuulin Lehtituulen huutelevan minua pesästään kiiruhdin takaisin hänen luokseen. Mestarini oli asettunut Tervatassun ylle. Kun hän huomasi minun palanneen hän viittoi minua ottamaan hänen paikkansa.
"Tervatassun polkuanturat ovat rikki. Ne vuotivat verta, kun hän saapui tänne, mutta ei enää. Muistatko mitä yrttejä laitetaan haljenneisiin polkuanturoihin?"
Mietin ahkerasti ja katselin samalla kollin kipeän näköisiä tassuja. Nyökkäsin Lehtituulelle, joka antoi minulle tilaa, että pääsin yrtti varastoon. Poimin sieltä muutaman yrtin.
*Täällä pitäisi siivota.*
Kun palasin mustan kollin luokse, tämä katseli minua sillä aikaa, kun jauhoin yrteistä salvaa polkuanturoihin. Kun olin valmis asetuin lähemmäs kollia ja painoin hellästi voiteen hänen polkuanturoihinsa.
"Voinko palata oppilaiden pesään?" Tervatassu kysyi. Aistin hänen äänessään ripauksen pelkoa ja huolta.
"Etköhän pääse, ellei Lehtituuli pane vastaan."
Lehtituuli kääntyi meihin päin.
"Odota kunnes voide kuivuu kunnolla, niin sitten voit mennä."
"Ihanaa! En halua jäädä muista jälkeen."
Kasvoilleni nousi hymy, sillä ymmärsin hyvin mitä hän tarkoitti.
"Sinusta tulee kyllä soturi, Tervatassu, ellei Pilvien heimo kutsu sinua luokseen ennen sitä."
"Toivottavasti ei koskaan."
"Voi Tervatassu, kukaan ei ole kuolematon, eivät edes päälliköt. Me kaikki kuolemme joskus, mutta tekomme voivat jäädä elämään vielä pitkäksi aikaa sen jälkeenkin."
Säpsähdin, kun tunsin Lehtituulen hännän kosketuksen lavassani.
"Vaikka olet nuori, puhut jo viisaita."
"Ki-kiitos."

//Huomasin vasta liian myöhään, ettei Kirkkaan taivaan heimon parantajat mene Tähtilammelle, kuten muut parantajat. Eivätkä muut parantajat olleet Purotassun seremoniassa parantajaoppilaaksi. Pahoittelut tästä.

Nimi: Marveli

06.07.2016 17:07
Tiikeriviilto- Kirkkaan taivaan Heimo

" Tiikeriviilto?" siskoni kysyi minulta vielä nukkuessani. Säpsähdin äänestä hereille ja avasin silmäni.
Aamuaurinko paistoi silmiini ja siristelin silmiäni tottuakseni valoon. Valoon totuttuani näin petini vieressäni istuvan siskoni Pisaramyrskyn joka katsoi minua. " Onko jotain hätänä?" kysyin naaraalta haukotellessani. Nyt naaras katsoi minua vähän vihaisemmin." Tiikeriviilto! Sinä olet varapäällikkö! Tiedätkö mitä sinun pitäisi tehdä juuri nyt??!!" Pisaramyrsky huusi minulle.
Katsoin siskoani hieman pelästyneenä ja vastasin hänelle:
" Ai unohdin! Järjestää partiot"
Pisaramyrsky nyökkäsi ja asteli hiljaa sekä sanaakaan sanomatta ulos sotureidenpesästä.
* Äh! Miten saatoin unohtaa partiot?* mietin noustessani ylös pediltäni.
Minut oltiin nimitetty vasta muutama kuu sitten uudeksi varapäälliköksi ja asia menivät jo päin mäntyä. Nopeasti nuolaisin turkkini tasaiseksi muutamalla nuolaisulla ja lähdin sitten ulos. Tullessani ulos aurinko oli jo korkealla ja päätin etsiä kissoja metsästys sekä aamupartioon. Tassuttelin oppilaidenpesälle kun huomasin Havusulan ja Ruskokarvan istumassa oppilaidensa kanssa.
" Havusulka ja Ruskokarva! Menkää metsästämään oppilaittenne kanssa järvelle" naukaisin heille.
" Joo me menemme" Havusulka vastasi hymyillen. He nousivat ylös ja lähtivät. Hyvästelin heidät hännän heilautuksella ja lähdin etsiä muita heimolaisia. * Tuolla on Kaislakukka*
ajattelin nähdessäni naaraan muutaman ketunmitan päässä " Kaislakukka! " huusin hänelle. Naaras taisi kuulla ja tuli luokseni." Noh?" hän kysyi." Etsi Pörrökarva ja Pisaramyrsky! Te menette tarkastamaan että rajoilla ei ole rottia" sanoin hänelle. Naaras nyökkäsi vastaukseksi ja lähti sitten sotureidenpesälle. * Huoh! Nyt olen tehnyt partiot* huokaisin hiljaa. Katsoin pentutarhalle. * Voin varmaan käydä katsomassa pentuja* mietin ja lähdin sinne päin. Astelin pentutarhalle ja pujahdin sisään. Sisälle tullessasi haistoin yrttejä sekä lämpimän maidon tuoksun. Istuin alas ja pian päälleni hyökkäsi kaksi pentua. " Hui apua!" naukaisin leikisti pelästyneenä ja kaaduin maahan. " Hah! Voitimme sinut heti!" Riemupentu naukaisi voitonriemuisena ja hyppi kylkeni päällä." Antaudu !" Värepentu sanoi ja puri minua korvasta. " En ikinä! " huudahdin ja yritin paeta pentujen otteesta.
Riemupentu hyökkäsi uudestaan ja huitaisi tassullaan kuonoani. Huomasin Sinikorvan katsovan leikkiämme ja hymyilevän myös. " Haa! nyt annamme kuolemaniskun lopetukseksi" pennut sanoi yhtä aikaa ja hyökkäsivät päälleni. He kutittivat vatsaani ja purskahdin nauruun." Hah hah hah! Lopettakaa! Minä antaudun" sanoin nauraessani ja pentujen lopettaessa lysähdin " kuolleena" maahan. Tuli pieni hiljaisuus kunnes Värepentu kysyi minulta:
" Kuolitko sinä oikeasti? "
Avasin silmäni ja hymyilin pennuillle.
" En tietenkään" Vastasin heille.
Nousin ylös ja pesin itseäni tomua joka oli tarttunut turkkiini. Samassa Sinikorvan kysyi minulta hieman väsyneenä:" Tiikeriviilto? Olisiko sinulla aikaa näyttää pennuillle leiriä?"
Katsoin siniturkkiseen naaraaseen ja vastasin hänelle:" On minulla aikaa. Haluatteko te tulla tutkimaan leiriä?" Sanoin katsoessani pentuja." Joo!" Värepentu sanoi innoissaan.
Riemupentu nyökkäsi ja tuli istumaan viereeni." Näytän pennuillle vähän leiriä ja tuon sitten takaisin pentutarhaan" sanoin Sinikorvalle. Naaras nyökkäsi ja asettui sitten nukkumaan.
/// Jatkan tarinaa kyl mutta oli vähän kiire//





Nimi: White Warrior

04.07.2016 21:21
Tammitassu - Pimeän metsän heimo

"Hei Tammitassu!" Säpsähdin.
"Ööh, hei." Sanoin hieman epäröiden.
"Taisit vähän säikähtää!" Hiilitassu naurahti ja puski minua kylkeen leikkisästi.
"Älä viitsi", tiuskasin. "En säikähtänyt."
"Okei okei, anna olla. Älä hiilly."
Tuuppasin Hiilitassua niin että tämä horjahti ja lopulta kaatui maahan kyljelleen.
"Mitä tuo oli olevinaan?!" tuo karjaisi ja nousi maasta ravistellen hiekkaa turkistaan. Nauroin hilpeästi tämän vierellä ja tuo vain katsoi minua vihaisin silmin.
"Sattuiko?" kysäisin härnäten tuota. Samassa Hiillitassun ilme muuttui positiivisemmaksi.
"Sinä senkin!" tuo karjaisi ja hyppäsi päälleni. Painimme siinä hetken. Ruohosilmä saapui paikalle ja katsoi tapahtumaa hetken, kunnes rykäisi hyvin äänekkäästi niin, että jäädyin Hiilitassun kanssa paikoillemme ja katsoimme Ruohosilmää.
"Ööh.. Huomenta", sanoin äkisti ja nousin Hiilitassun alta ja ravistelin hiekkaa turkiltani.
"Huomenta", Hiilitassu sanoi varmasti ja hymyili leveästi nousten vierelleni.
"Huomenta." Ruohosilmä nyökkäsi hitaasti ja katsoi molempia hilpeästi.
"Hiilitassu, käymme saalistamassa auringonhuippuun asti, sitten voidaan palata takaisin. Illalla taas taistelu tuokio."
Hiilitassu tassutteli isänsä vierelle iloiten ja sanoi minulle äkisti heipat, kunnes lähti isänsä perässä ulos leiristä.
Huokaisin hitaasti. Olin saanut mestarikseni Korppisulan, joka on heimon parhaimpia mestareita, mutta hänen pentunsa ovat syntyneet ja ovat vasta muutaman päivän vanhoja. Korppisulka ei pysty olemaan erossa pennuistaan, saatika kumppanistaan Oravakynnestä. Edes Mustikkasilmä ei voi häätää Korppisulkaa pois, hän on niin kiintynyt pentuihinsa.
Nousin seisomaan ja tassuttelin pentutarhalle päin toivoten, että tämä voisi edes tämän päivän olla hänen kanssaan, harjoitella taistelua ja saalistusta.
Kun saavuin pentutarhalle, niinkuin arvelinkin; Korppisulka oli pentutarhan perällä kumppaninsa vierellä ja katseli kolmea pentua.
Rykäisin hieman, jotta saisin Korppisulan huomion. Tuo katsahti minua päin ja jäi hetkeksi tuijottamaan, kun en sanonut mitään.
"Huomenta, Tammitassu. Onko jokin hätänä?" Tuo kysyi.
"Huomenta. Ajattelin, jospa voisimme harjoitella tänään? Tai käydä vaikka metsällä."
"No tuota-" Korppisulka aloitti mutta Oravakynsi keskeytti tämän omalla lauseellaan.
"Mene vain, kyllä minä pärjään. Kouluta Tammitassu loppuun, kyllä ehdit olla pentujesi kanssa vaikka kuinka monta kuuta." Tuo hymyili kumppanilleen leveästi.
"Niin.. No.. Minä palaan auringonhuipun aikaan", Korppisulka sanoi Oravakynnelle ja poistui tarhalta ja minä seurasin hänen perässään.
"Mitä me harjoittelemme?" Kysyin Korppisulalta intoa kihisten. Vihdoin pääsen harjoittelemaan!
"No tuota.. Voisimme vaikka harjoitella taistelua? Auringonhuipun jälkeen voit saalistaa heimollemme."
"Selvä", naukaisin ja katselin liikkuvia maisemia meidän kävellessä hiekkakuopalle.
Kun saavuimme perille Korppisulka teki erillaisia hyökkäysiä, mutta sain torjuttua ne tai väistettyä. Korppisulka ei keskittynyt, sen huomasi.
"Koitas nyt hyökätä minua päin", tuo sanoi hieman epävarmasti. Nyökkäsin ja hyökkäsin uudestaan, aina vain uudestaan, mutta Korppisulka ei keskittynyt kunnolla.
"On pian auringonhuippu", Korppisulka sanoi ja katsoi taivaalle. Seurasin tuon katsetta.
*Auringonhuippuun on vielä aika paljonkin aikaa..* Huokaisin mielessäni.
"Totta", tyydyin sanomaan. En voinut sille mitään, jos Korppisulka rakasti pentujaan. Ei, ei siinä mitään pahaa ole, mutta nyt taitaa mennä liian pitkälle.. Pitäisikö minun kertoa päällikölle, vai odottaa sitä, että Korppisulka päättää taas kouluttaa minut loppuun? En tiennyt, mutta seurasin Korppisulkaa takaisin leiriin.
"Käy sitten saalistamassa", Korppisulka muistutti. Minun teki mieli vastata näin: 'Voisit itse muistaa kouluttaa minut loppuun' mutta päätin olla sanomatta sitä hänelle, hän suuttuisi.
"Joojoo, muistan", vastasin pirteästi ja hymyilin hieman. Korppitassu nyökkäsi ja katosi pentutarhalle.
Huokaisin vielä kerran kunnes loikkasin ulos leiristä saalistamaan.

//En jaksa korjaa k- virheitä, koska yolo, mutta ei kai se haittaa.. Paljoo (?)

Nimi: Idulilu

04.07.2016 17:08
Purotassu, Kirkkaan taivaan heimo

Tassuttelin Lehtituulen kannoilla pentutarhalle. Nimitysmenoni parantajaoppilaaksi olivat olleet aikaisemmin päivällä, enkä voisi varmasti olla enempää kiitollinen Pilvitähdelle ja Lehtituulelle. Olin toki auttanut Lehtituulta jo pentuna parantajanpesällä, mutta pelkäsin siitä huolimatta, etten pääsisi parantajaoppilaaksi. Pelkoni osoittautui kuitenkin vääräksi, sillä Lehtituuli mainitsi seremoniassa olevansa varma siitä että, olin valmis koulutukseen. Tunsin jo väsymyksen vievän voimiani, mutta en välittänyt. Into oppia toi minulle koko ajan lisävoimia. Pentutarha suorastaan huokui empatiaa ja rakkautta. Minun teki mieli ummistaa silmäni ja nauttia sen tutusta tuoksusta, mutta tunne kesti vain silmänräpäyksen ajan. Seurasin mestariani sisälle pentutarhaan. Sinikorva makasi yhdellä makuusijalla. Hänen vatsansa oli pullistunut pennuista. Kuningattaren makuusijan vieressä oli juuri syöty pulu, josta oli vain luut jäljellä. Lehtituuli odotti kärsivällisesti Sinikorvan vieressä, että tulisin hänen viereensä. Naaras asetti tassuni hellästi kuningattaren vatsan päälle. Tunsin heti, kuinka vatsa suorastaan sykki elämää ja tunsin jopa pennun heikon potkaisun.
"Vau, eipä voi muuta sanoa", lausuin puoliääneen.
"Eikö vain? Sinikorvan maidontuotanto on hieman heikkoa, sillä se on jouduttu aloittamaan hieman tavallista aikaisemmin. Muistatko mitä yrttiä silloin tulisi antaa kuningattarelle?"
Mietin ankarasti ja kävin läpi muutamia yrttejä joiden nimet ja käyttötarkoitukset Lehtituuli oli jo ehtinyt opettaa.
"Purasheinää?"
"Melkein oikein." Lehtituuli työnsi hellästi muutamaa karvaista lehteä kohti Sinikorvaa.
"Näitä sanotaan Purasruohoiksi. Ne edistävät maidontuotantoa ja laskevat kuumetta."
Kuningatar otti lehdet mukisematta tai edes epäilemättä. Ele osoitti vain luottamusta parantajia kohtaan, enkä estänyt itseäni hymyilemästä katsellessani kahta tummaa karvanyyttiä Sinikorvan vatsan vieressä. Sinikorva oli ottanut kaksi orpoa pentua hoiviinsa. Oli mysteeri kuinka pennut olivat päätyneet heimon reviirille, kauas muista heimoista. Kulkukissat ja erakot eivät viihtyneet näissä karuissa oloissa, joka sulki sen vaihtoehdon pois, että pennut olisivat jonkun kulkukissan tai erakon. Lehtituulen naukaisu herätti minut ajatuksistani.
"Kerrothan jos vatsaasi alkaa sattumaan tai on mitä tahansa muuta. Olet aina tervetullut pesäämme."
"Kiitos, teen niin."
Painauduin varovaisesti pääni kuningattaren turkkiin. Outoa kyllä, naarasta se ei tuntunut haittaavan häntä yhtään, päinvastoin.
"Pidämme sinusta hyvää huolta, lupaan sen."
"Tiedän, että voin luottaa sinuun ja Lehtituuleen."
"Tulehan, meillä on muitakin tehtäviä kuin kielien vaihtamista kuningattarien kanssa." Lehtituulen ääni oli astetta vakavampi. Kiiruhdin hänen luokseen pesän suulle, josta jatkoimme takaisin omaan pesäämme.

Nimi: Sy

21.05.2016 09:13
Tummatassu/ -turkki, Kuumanlähteen heimo

Tummatassu heräsi unenpöpperöisenä sammalvuoteeltaan. Oli kulunut aikaa, ja hän oli parantunut lopultakin. Hän oli todella huojentunut ja onnellinen siitä. Enää Hallamarjan pesän päätäsekoittavat hajut eivät hänen päätään vaivannut.

Tummatassu nousi tuoreeltaan ja haukotteli. Pesän raoista kajasti hiukan auringonvaloa, joka tarkoitti sitä, että oli jo melkein auringonhuippu. Häkeltyneenä Tummatassu syöksyi ulos katsomaan, miksei häntä ollut herätetty.
Tummatassu katseli aukiolle. Se oli aika autio, sillä monet soturit ja oppilaat olivat lähteneet partiohin. Siinä samassa Valkoturkki pujahti ulos Vesitähden pesästä.
"Hei, Valkoturkki!", Tummatassu huikkasi.
Valkoturkki kääntyi katsomaan Tummatassua.
"Ai, heräsitkin jo! Hyvä. Tänään emme enää tee mitään. Voit pitää vapaata!", Valkoturkki maukaisi iloisesti. Tummatassu oli yllättynyt, sillä Valkoturkki ei yleensä ollut tuollainen.
"Mutta-", Tummatassu aloitti, mutta Valkoturkki keskeytti hänet vihjailevasti.
"Sinun kannattaa levätä. Joudut valvomaan tänään aika myöhään..."
Valkoturkki poistui paikalta ja jätti kummastuneen Tummatassun taakseen.
Lopulta Tummatassu päätti syödä, sillä nälkä kurni hänen mahassaan ja teki ajatukset epäselviksi.
Tuoresaaliskasa oli kohtalaisen suuri. Aikaisella metsästyspartiolla oli selvästi ollut hyvä metsästysonni.
Tummatassu valitsi kasasta pullean hiiren ja kuljetti sen oppilaiden pesän varjoon. Hiljaisuus ympäröi häntä. Ilma oli viileää varjossa. Hän sulki silmänsä ja nautti yksinäisestä hetkestä. Sitten utumainen savu tunkeutui hänen sisäänsä ja hän putosi pehmeään pimeyteen.

"Tummatassu! Tummatassu!", joku huhuili häntä. Ääni kuulosti hyvin tutulta ja lempeältä.
Kuono töytäisi Tummatassun turkkia, ja hän hätkähti hereille.
Kastesiipi hymyili hänelle.
"Tule. On aika herätä."
Hän johdatti Tummatassun takaisin aukiolle, ja he näkivät Vesitähden seisovan Lähdekiven päällä.
"Saapukoot jokainen oman riistan metsästämään kykenevä Lähdekivelle heimokokoukseen!", Vesitähti kajautti.
Kissoja alkoi virrata ulos pesistään ja leirin reunoilta.
Taivas oli tummentuva. Aurinkohuippu oli jo ohi.
"Tänään on hieno päivä. Hieno päivä nimittää yksi uusi soturi", Vesitähti maukui ja vilkaisi Tummatassua hymyillen.
Tummatassu aavisti jotain.
"Tulisitko tähän eteen?", Vesitähti viittoi Tummatassulle.
Sydän takoi kiivaasti Tummatassun sisällä, kun tämä asteli heimon eteen, Lähdekiven alle.
 "Minä, Vesitähti, Kuumanlähteen heimon päällikkö, pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne ja nyt on hänen vuoronsa tulla soturiksi."
Tummatassu käänsi vaistomaisesti kuononsa kohti taivasta.
 "Tummatassu, lupaatko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa tätä heimoa - jopa henkesi uhalla?
"Lupaan", Tummatassu maukaisi hieman jännityksestä värisevällä äänellä.
Vesitähti hymyili.
"Siinä tapauksessa, Pilvien heimon voimien kautta, annan sinulle soturinimesi. Tummatassu, tästä lähtien sinut tunnetaan Tummaturkkina. Pilvien heimo kunnioittaa sinun uskollisuuttasi ja voimaasi, ja hyväksymme sinut Kuumanlähteen heimon täydeksi soturiksi."
Vesitähti hyppäsi alas Lähdekiveltä, ja kosketti nenänpäällään Tummaturkin päälakea. Tummaturkki nuolaisi kunnioittavasti Vesitähden lapaa.
"Tämän yön saat vartioida leiriä yksin, puhumatta sanaakaan. Onnea!", Vesitähti maukaisi Tummaturkille.
"Tummaturkki! Tummaturkki!", Heimo hurrasi.
Valkoturkki saapui ensimmäisenä Tummaturkin vierelle ja kosketti nenällään hänen päälakeaan, niin kuin Vesitähti oli tehnyt hetki sitten.
"Onnea. Sinusta tulee vielä mahtava soturi. Olen ylpeä sinusta", Tämä maukui.
"Kiitos", Tummaturkki hymyili.
Kastesiipi tunki onnittelevan kissajoukon läpi Tummaturkin luo.
"Vau. Nyt sinäkin olet soturi!!", Hän maukui innostuneesti.
Tummaturkki virnisti.
''Onnea ensimmäiselle vartiontiyöllesi!"
Monet kissat kävivät vielä onnittelemassa Tummaturkkia, kunnes tämä asettui leirin keskelle vartioon.
Siitä tulisi vielä pitkä yö!

//Huhhuh, tarina pitkästä aikaa! Tais vahingossa tulla aika pitkä xD

Vastaus:

10 KP

-WW

Nimi: Lumi

16.05.2016 15:51
Myrskyturkki, Kirkkaan taivaan heimo

Myrskyturkki palasi aamupartion mukana aukiolle.Aukio oli autio lukuun ottamatta metsästys partion valmistautumista lähtöön. Metsästys partioon oli lähdössä Taivastähti, Kirkastaivas ja Hiiritassu. Myrskyturkki oli väsynyt joten meni suoraan sotureiden pesään nukkumaan. Unessa hän oli aurinkoisella aukiolla aukiolla oli täysin hiljaista ei lintujen laulua ei mitään ääntä. "Onko täällä ketään!" Hän huusi mutta vastausta ei kuulunut. Yhtä äkkiä maa vajosi hänen jalkojensa alta ja hän heräsi sotureiden pesästä. Hän tassutteli aukiolo reunalle hetken kuluttua metsästys partio palasi. Kirkastaivas toi hänen eteensä rusakon ja sanoi "syödään tämä yhdessä jos sinulla on nälkä"
"Kiitos, minulla olikin jo todella kova nälkä"
Hän vastasi ja näykkäisi palasen rusakosta.
Syötyään Myrkyturkki meni Kirkastaivaan kanssa sotureiden pesään nukkumaan. Myrskyturkki heräsi aikaisemmin kuin Kirkastaivas ja päätti herättää hänet "Huomenta" sanoi Myrskyturkki ja alkoi sukia itseään. "huomenta" vastasi Kirkastaivas ja alkoi kans peseytyä.
Peseydytään Myrskyturkki meni Kirkastaivaan perässä aukiolle. Kirkastaivas kutsui hänet syömään kanssaan jänistä aukion reunalle. Syötyään muutaman suullisen jänistä hän tajusi että jänis oli tuore. "Tämä jänis on tuore, onkohan joku käynyt yöllä metsästämässä?" Myrskyturkki kysyi Kirkastaivaalta.
"Ainakin luulen niin " vastasi Kirkastaivas hetken päästä.
Syödään nyt tämä niin päästään mekin metsästämään.

Nimi: Lumi

16.05.2016 14:44
Kirkastaivas, Kirkkaan taivaan heimo

" Kirkastaivas tuletko metsästys partioon?" Kysyi Taivastähti
"Tietenkin" vastasi Kirkastaivas
Kirkastaivas oli nimitetty soturiksi yksi kuu sitten ja on hoitanut soturin tehtävät hienosti.
Kirkastaivas vaani vesi myyrää kun hän oli tarpeeksi lähellä hän hyppäsi ja tappoi vesi myyrän taidokkaalla puraisulla. Kirkastaivas näki kuinka Hiiritassu nappasi hiiren yhdellä käpälän iskulla. Kirkastaivas meni onnittelemaan oppilasta ja sen jälkeen Taivastähti kutsui metsästys partion luokseen lähtöä varten. Leirissä oli rauhallista ja hiirenkorvan aurinko porotti kuumana aukiolle kun Kirkastaivas oli vienyt riistan tuore saalis kasaan hän näki Myrskyturkin aukion laidalla ja otti tuoresaalis kasasta rusakon ja vei sen Myrkyturkin eteen ja sanoi "syödään tämä yhdessä jos sinulla on nälkä"
"Kiitos minulla olikin jo todella kova nälkä" vastasi Myrskyturkki. Aterian jälkeen hän ja Myrskyturkki menivät soturien pesään ja käpertyivät vierekkäin makuu sialle. "Huomenta" ääni herätti Kirkastaivaan ja hän näki Myrskyturkin vieressään sukimassa itseään.
"Huomenta" vastasi Kirkastaivas ja alkoi itsekkin peseytymään. Kirkastaivas työnsi päänsä ulos sotureiden pesästä aurinko oli jo noussut ja aamu partio oli jo lähtenyt.
Kirkastaivas asteli tuoresaalis kasalle ja valitsi sieltä jäniksen ja meni aukion laidalle ja kutsui Myrskyturkin hännän heilautuksella luokseen syömään.
"Tämä jänis on tuore,onkohan joku käynyt yöllä metsästämässä?" kysyi Myrskyturkki
Nyt kun Myrskyturkki huomautti asiasta hän tajusi sen itsekkin.
"Ainakin luulen niin"vastasi Kirkastaivas
"Syödään nyt tämä niin päästään mekin metsästämään"sanoi Myrskyturkki.

Nimi: Zone

17.03.2016 08:56
Kanervatassu, Kuumanlähteen heimo

"Sitten ponnista takajaloillasi", mestarini Haukkasiiven terävä käsky halkoi ilmaa. Tein työtä käskettyä, ja läimäytin tätä naamaan, niin että hän horjahti.
"Olet suhteellisen voimakas, jatka samaan malliin", Haukkasiipi huohotti palautettuaan tasapainonsa. Nyökäytin päätäni ja jäin odottamaan uutta tehtävää.
"Eiköhän tasiteluharjoitukset tältä päivältä ollut tässä", Haukkasiipi totesi häntäänsä heilauttaen. Nyökäytin päätäni hieman pettyneenä. Juuri kun oli päässyt vauhtiin. Palatessamme harjoituksista Haukkasiipi pysähtyi äkisti.
"Haistelepa vähän ilmaa", hän käski. Tein työtä käskettyä, ja nuuhkin ilmaa. En huomannut hajussa mitään tavallisesta poikkeavaa.
"Mitä haistat?" mestarini kysyi ääntään madaltaen.
"Saniaissydämen partion... ja rastaan, hiiren sekä sinut", naukaisin epävarmasti. Haukansiipi näytti tyytyväiseltä. Yksi asia minua kuitenkin ihmetytti.
"Eikös Saniaissydämen pitänyt viedä partio Ukkosmyrskyn heimon reviirin vastaiselle rajalle?" kysyin huolestuneena.
"Aivan", Haukkasiipi naukaisi silmät pilkehtien.
"Siksi testasinkin hajuaistiasi ja että osaatko kuulustella sellaisiakin hajuja joitten ei pitäisi olla täällä", mestarini selitti tyytyväisen näköisenä.
"Jatketaan matkaa", hän naukaisin ja lähti tassuttamaan eteenpäin.
"Mutta miksi Saniaissydämen oartio oli täällä suunnassa?" naukaisn huolestuneena ja katsoin mestariani epäilevästi. Kullanruskea kolli käänsi hailakanvihreän katseensa minuun.
"He varmastikin vain erehtyivät, tai kävivät metsällä. Ei kummempaa", Haukkasiipi naukaisi rauhallisesti, eikä vaikuttanut yhtään huolestuneelta. Huokaisin hiljaa, ja vastaan väittämättä pujahdin kipitin hänen peräänsä.

// Pahoittelut lyhyestä ensitarinasta, mutta netti on vähän huono, mutta inspi suuri x3

Nimi: Kissafani

28.02.2016 17:42
Värepentu, Kirkkaan taivaan heimo

Tiesin Riemupennun istuskelevan takanani, mutta yllätyin, kun jokin tömähti päähäni. Lähes silmänräpäyksessä yllätys muuttui kiuykuksi.
"Hei!" minä sähähdin kiukkuiseti.
"Sinä saat loput, jos haluat", Riemupentu totesi. Mulkaisin naarasta kiukkuisesti ja nappasin hiiren itselleni. Tein siitä nopeasti selvää hiljaisuuden vallitessa pesässä. Tunsin Riemupennun katseen selässäni.
*Mitä se typerä pentu nyt juonittelee?* pohdiskelin ärtyneenä. Yhtäkkiä Riemupennun käpälä tökkäsi minua. Minun mielestä hän tökki liian kovaa, mutta päätin olla huutamatta sitä ääneen.
"Värepentu..." Riemupentu aloitti varovasti.
"Ole hiljaa", minä kivahdin ärtyneenä.
"Leikitäänkö jotain?" naaras kysyi.
*Päätit siis olla tottelematta* murahdin itsekseni.
"Ei leikitä! Minä haluan nukkua!" kiljahdin raivostuneesti. Tämän sanottuani kipitin päättäväisesti mahdollisimman kauas Riemupennusta ja käperryin kovalle ja hiekkaiselle lattialle. Ei mennyt kauaakaan, kun olin jo unessa...

"Tule ulos, Värepentu!" kuulin Riemupennun kiljaisun. Aamun ensisäteet pyrkivät sisään pesän pienestä suuaukosta.En ollut enää arestissa! Mutta toisaalta en olisi halunnut leikkiä Riemupennun kanssa.
"Enpä taida", naukaisin hyytävästi. Yhtäkkiä muistin Saarnitassun, komean oppilaan joka oli eilen käynyt tuomassa meille tuoresaalista.
*Ehkäpä hänkin on leirissä...* pohdiskelin jo vähän innostuneenpana.
"Hyvä on sitten, minä tulen", naukaisin hyytävästi Riemupennulle, ettei tämä vain rupeaisi hyppimään ilosta.
"Tämän ainoan kerran", minä lisäsin vielä, mutta vain kuulostaakseni uhmaavammalta...

//Lyhyt tämäkin

Vastaus:

Viimeisintä tarinaasi Värepennulla ei poisteta~
Ruska

©2017 Kuurahalla - suntuubi.com